Ilmoittaudu

Finntriathlon Hall of Fame 12 & 13: Matti Mäkinen ja Kaj Järveläinen

06.05.2023 klo 22:00

1990-luvulla Finntriathlonin ns. alkuperäisen järjestelyporukan into hiipui ja paikkakunnalta poismuuttojen myötä organisaatio harveni. Puseroon alkoi hiljalleen hiipiä turnausväsymystä.

Vuonna 1991 ei järjestetty virallisia kisoja lainkaan. 1992 EM-kisoihin kasattiin täysin uusi organisaatio, jossa mukana oli mm. Matti Mäkinen. Matin rooli onkin ollut Finntriathlonin kannalta monellakin tapaa merkittävä. Vaikka 90-luvun loppua kohti harrastajamäärät olivat laskemaan päin, Matti jaksoi vuosi toisensa jälkeen kerätä järjestelyporukan kasaan, vaikka osallistujia oli joinakin vuosina vain 100. Pauli Kiurun lopettaessa 1998 oli liitto selvitystilassa ja tuntui, kuin olisi tulppa vedetty uppoavasta Triathlon-nimisestä laivasta pois.

Vuonna 2005 vedettiin toisen kerran Finntriathlonin historiassa happea. Vuodesta 2006 onkin ollut kasassa pääosin nykyinen järjestelyporukka. Uudelleen syntymisen taustalla vaikutti myös merkittävästi joroislainen triathlonharrastaja Kaj Järveläinen, jolle Matti Mäkisen ohella kuuluu ehdottomasti iso kiitos tapahtuman olemassaolosta. Jos Matti ja Kaitsu eivät olisi kahlanneet huonoja vuosia läpi, voisi tilanne lajin osalta olla aivan toinen.

Vuodesta 2006 alkoivat kasvun vuodet. Välivuoden jälkeen Joroisissa oli 123 osallistujaa puolimatkalla ja sen jälkeen vuoteen 2014 asti määrä kaksinkertaistui joka vuosi.

kaitsu1.jpg

Kaj Järveläinen (kuvassa) muistelee omaa alkutaivaltaan lajin parissa seuraavasti:

“Oli vuoden 1983 heinäkuinen lauantai. Vietin viikonloppuvapaata armeijan harmaista. Olin jo aiemmin nähnyt jossain ilmoituksen Joroisissa järjestettävästä Teräsmies-kilpailusta ja päätin mennä katsomaan mistä on kyse. Ehdin juuri katsomaan kilpailun lopun, kun Magnus Löngvist viitta harteilla viiletti maaliin. En siinä vaiheessa osannut edes kuvitella itseäni tekemään joskus tuota samaa. Joku kipinä kuitenkin jäi ja ajatus Teräsmies-kilpailusta syttyi pikkuhiljaa. Kuusi vuotta myöhemmin olin itsekin viivalla. Monien vaiheiden jälkeen maaliin päästyäni vannoin, etten ikinä enää tee tätä. Toisin kuitenkin kävi. Liekki leimahti ja laji vei mennessään. Vuosia kilpailijana, sitten kilpailunjohtajana ja taas kilpailijana on antanut paljon kokemuksia, ystäviä ja paljon muuta.”