Pyöräily on aina taistelua ilmanvastusta vastaan. Siksi asento pyritään saamaan niin kapeaksi ja matalaksi, kuin mahdollista. Liian ”tiukkaan” asentoon ei kannata pyrkiä, sillä voimantuotto ei välttämättä ole tällaisessa asennossa parhaimmillaan, eikä pyöräilijän liikkuvuus välttämättä ole riittävä. Pyöräilyn jälkeen tuleva juoksu asettaa myös haastetta asennolle. Tämän takia kannattaa mahdollisimman usein juosta pyörälenkin päälle.

Asentoa pitää testata myös kisavauhdeissa ja kovassa rasituksessa, jossa saadaan todellinen tuntuma kilpailunaikaiseen asentoon. Pitkillä matkoilla ajetaan useita tunteja ala-asennossa, joten sitä on syytä myös harjoitella. Oikean asennon löytäminen ei käy välttämättä hetkessä. Asennon löytyminen saattaa vaatia useita lenkkejä, joiden aikana asentoa hienosäädetään tarpeiden mukaisesti. Olennaista on testata asentoa erilaisissa vauhdeissa ja rasitustasoilla.

Jos asento tuntuu hyvältä, eikä määrällisesti tai tehollisesti runsas pyöräily aiheuta kipuja, on asento todennäköisesti kohdallaan. Pyöräilykaveri voi tehdä huomioita lenkillä ja ajamista kannattaa videoida esimerkiksi trainerilla ajaessa. Ajoasennon muutokset tehdään aina maltillisesti. Äkilliset liian isot muutokset voivat aiheuttaa kipuja mm. polviin. Kun sopivat säädöt löytyvät, kannattaa pyörän mitat merkitä paperille muistiin.

Hyvä ajoasento

• Pyörä ja ajaja muodostavat biomekaanisesti saumattoman kokonaisuuden.

• Ajoasento on miellyttävä, rento ja tasapainoinen.

• Asento on aerodynaaminen.

• Jalka jää hieman koukkuun ala-asennossa.

• Hartiat pysyvät rentoina.

• Lantio ei liiku poljinkierroksen mukana.